Vuoristo vei voimat...

Hello!

Santa Cruzin jalkeen matka jatkui siis Sucreen. Matka kesti 15 tuntia seikkailubussissa keskella vuoristoa ja rotkoja. Sucre oli tosi natti kaupunki, puhdas ja taynna valkoiseksi rapattuja taloja. Kavin myos katsomassa taloa jossa Bolivia julistettiin itsenaiseksi ja jossa sailytetaan maan itsenaisyysjulistusta. Hostelli oli myos todella hyva; siisti, rauhallinen ja hyvalla paikalla. Sucressa olisi voinut olla pidempaankin! 

Nyt taalla istuskelen nettikahvilassa Potosissa, maailman korkeimmalla sijaitsevassa kaupungissa (4060m). Tama on kaunis vanha hopeakaivoskaupunki, paljon vanhoja rakennuksia ja kapeita kujia.  Piti lahtea siis jo eilen jatkamaan matkaa, mutta samaan aikaan iskeneet vuoristotauti, kuume ja kurkkukipu olivat eri mielta. Paatin jaada lepailemaan itseni rauhassa kuntoon, viela on kuitenkin pitka reissu edessa. Olen nyt maannut kolme paivaa hostellilla, katsonut leffoja ja kaynyt vain hakemassa ruokaa ja laakkeita lahistolta. Olo alkaa paranemaan, kuumetta ei taida enaa olla ja muutenkin melko normaali olo, ainoastaan kurkkukipu pysyy sitkeasti. No, kaippa sekin ajan kanssa lahtee. Ostin apteekista myos nimenomaan vuoristotautiin tarkoitettuja troppeja, jotka vei paansaryn ja lihaskivut pois.

Huomenna (jos kunto antaa myoden) siis lahto seuraavaan kohteeseen, joka on Uyuni, noin 200km paassa lannessa Potosista. Sen vieressa sijaitsee Salar de Uyuni, maailman suurin suola-aavikko ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Salar_de_Uyuni ). Itse kylassa ei siis ole mtn tekemista, kaikki toiminta siella keskittyy turismiin ja suola-aavikko -ekskursioihin. Sen jalkeen matka jatkuu paakaupunkiin La Paziin, jossa todennakoisesti tapahtuu Suomi-reunion, kun siella pitais about samoihin aikoihin olla Aapeli seka Moona ja Suvi, jotka ovat siis Essin kavereita jotka tapasin BA:ssa.

-P