Cuzco on vanha Inkojen pääkaupunki. Tosin Inka-perintöä ei siellä hirveästi huomannut, muissa kuin hostellien ja matkamuistomyymälöiden nimissä. Maisemaa hallitsivat 1500-1600 -lukujen kirkot, jotka toki ovat hienoja nähtävyyksiä, mutta tulleet vasta espanjalaisten valloittajien mukana. Nykyään Cuzcossa asuu noin 350 000 asukasta ja kaupunki on kirkkojen lisäksi täynnä muitakin vanhoja rakennuksia ja kapeita kujia. Ulkoasu on yritetty säilyttää mahdollisimman alkuperäisenä, esimerkiksi keskusaukion McDonald'sin, Starbucksin ja KFC:n ulkoasut oli tosi hillittyjä, eikä niitä huomannut kuin vahingossa. Muissa kaupungeissa niiden kyltit ja mainokset loistaisivat 100 metrin päähän. Muuten Cuzco oli tosi kiva paikka, mutta sijainti Machu Picchun vieressä on tehnyt siitä turismin luvatun maan. Eikä siinä ole mitään pahaa, turistejahan tässä itsekin ollaan, mutta kun keskusaukion ja pääkatujen varrella ei voinut kävellä viittä metriä rauhassa ilman että joku olisi tarjonnut koko ajan jotain; joko hierontoja, MP-kierroksia, maalauksia, koruja, huumeita (ennätys oli 5 kertaa yhden päivän aikana) tai mitä tahansa. Kaupittelijoihin ei tarvinnut edes ottaa katsekontaktia, ne vain lähtivät perään ja alkoivat huutaa "excuse me amigo", ja yksi "no thanks" ei todellakaan riitä näille tyypeille. No, kokemus sekin.
Machu Picchu -kierrokset toimivat siten, että Cuzcosta ostetaan joko koko paketti joltain sadoista matkanjärjestäjistä, tai hoidetaan itse erikseen lippu Machu Picchulle, ostetaan yhdistetty bussi+junalippu Aguas Calientesiin (85km Cuzcosta, aivan Machu Picchun juurella) ja hostelli sieltä. Aapelin kanssa ostimme viralliselta MP-nettisivulta liput Machu Picchulle, johon sisältyy lupa kiivetä Wayna Picchulle, joka on vuori Machu Picchun vieressä, noin 300m korkeammalla kuin rauniot. Matkanjärjestäjät eivät myy näitä kiipeämislupia, jonka takia ostimme siis liput erikseen ja otimme matkanjärjestäjältä ainoastaan bussi+junaliput ja hostellin.
Lauantaina aamulla lähdimme kahden Cuzcossa vietetyn yön jälkeen minibussilla kohti MP:a. Ensin pari tuntia ajelua, jonka jälkeen saavuimme Ollantambayo -nimiseen kylään, josta lähtevät junat kohti Aguas Calientesia. Siellä törmäsimme myös vahingossa kolmeen saksalaistyttöön jotka olivat Buenos Airesissa vaihdossa samaan aikaan. Ylipäänsä täällä törmää puolituttuihin aika usein; reitti BA-Bolivian suola-aavikot-La Paz-Titicaca-Machu Picchu-Lima on todella yleinen. Junalla siitä AC:iin, josta etsimme nopeasti hostellin. Sitten hoidimme bussiliput aamuksi Machu Picchulle nousua varten (30min matka vuoren rinnettä pitkin), jonka jälkeen kävimme kylpemässä kuumissa lähteissä. Sen jälkeen siirryimme raflaan nauttimaan paikallista herkkua, uunissa paistettua marsua :D Oli yllättävän hyvää! Menimme aikaisin nukkumaan, koska aamulla oli herätys klo 5 ylösnousua varten.
Aamulla sitten lähdimme, pienet jännitystärinät päällä. Kyseessä kuitenkin yks maailman kuuluisimmista nähtävyyksistä. Aluksi lähdimme siis kiipeämään Wayna Picchulle (kuvista saa paremman käsityksen maisemista). Wayna Picchulle saa kiivetä vain 400 henkee/päivä, 200 klo 7 ja 200 klo 10. 300 metrin kiipeäminen oli todella rankka. Arviolta jossain 45-60 asteen kulmassa koko ajan ylöspäin kapeita kivestä tehtyjä portaita. Ylhäällä näkymät olivat vaivan arvoiset, varsinkin kun pilvet väistyivät tieltä. Siellä sitä mietti, miten Inkat olivat näissä maisemissa elelleet ja rakentaneet yhteiskuntansa. Alhaalla näkyi MP koko komeudessaan. Olimme ylhäällä tunnin verran, juttelimme muiden kiipeilijöiden kanssa ja sitten lähdimme alas. Oli loistavaa tulla alaspäin ja nähdä klo 10 nousun aloittava porukka, ja miettiä: "ette tiedä mikä teitä odottaa" :D Sitten odottelimme hetken MP:n portilla josta alkoi kierros itse raunioilla. Noin puolentoista tunnin ajan kiertelimme ja kuuntelimme oppaan tarinoita auringon temppelistä, kolmen ikkunan huoneesta, inkojen tavoista ja muista mielenkiintoisista jutuista. MP oli siitä hieno kokemus, että vaikka siellä oli tosi paljon turisteja/länsimaalaisia, siellä oli silti sellainen "myyttinen tunnelma", pilvien suojassa korkealla vuorilla. Tätä ei olla päästetty pilaantumaan, ja hyvä niin.
MP:n jälkeen illalla takaisin Cuzcoon, jossa yks yö ja eilen sitten ostimme lipun Icaan, joka on noin 15h bussimatkan päässä. Tämä on vain 400m korkeudessa (vrt. Cuzco + muut paikat Boliviassa jotain 3500-4000m), joten on hellettä ja helpompi hengittää. Täällä tiedossa hiekkalautailua ja mönkijätykitystä aavikolla. Ja pitkät housut sai vaihtaa shortseihin ;)
Ai niin. La Pazissa kehitin itselleni pienoisen Snickers-riippuvuuden. Yhdentoista päivän aikana meni joka päivä vähintään yksi Snickers, parhaimpina kaksi. Nyt olen ollut kaksi päivää kuivilla, ja olo on virkeä.
-Cheers!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti