Otsikko on kyllä vähän vääränlainen, onhan tässä oltu reissussa jo melkein viisi kuukautta. No, mutta nyt erona on se ettei ole vakituista osoitetta. Kirjoittelen tätä tekstii tässä Puerto Iguazú:ssa hostellin aulassa, ja Buenos Aires jäi siis eilen taakse.
Ensin pieni yhteenveto vaihdosta Buenos Airesissa. Äärettömän hieno kaupunki, mutta nyt oli just hyvä hetki päästä vaihtamaan maisemaa. Sanoin jo heti alussakin että tykkään kyl tästä kaupungista, mut en kyl vois ikinä asua siellä vakituisesti. Liian meluisa, likainen, kiireinen, mutta vaihtoperiodille kyllä oivallinen paikka! Aina oli tekemistä ja kaupunki ei koskaan nukkunut. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka; kaupunki täynnä elämää, kurjuutta ja rikkautta, intohimoa, tangoa, futista, ja viimeisenä vain ei vähäisimpänä, lihaa! Tää aika oli tosi hyvää oppia siitä miten asiat ei todellakaan toimi niinkuin esimerkiksi Suomessa. Taas muistaa paremmin kuinka hyvä paikka se kotimaa onkaan, vaikka se välillä unohtuukin lokakuun loskassa tarpoessa.
Bairesissa toi koulu oli vähän mitä oli...enkä siis tarkoita mitenkään että ei olis kiinnostanut, mutta opetuksen tasossa huomas selkeän eron Aaltoon verrattuna, ehkä yks kurssi poislukien. No mutta eihän kai se opiskelu se vaihdon pääpointti ole, vaikka sen takia sinne päästäänkin. Kursseilta ei ehkä jäänyt hirveesti käteen, mutta espanjaa opin mielestäni aika hyvinkin! Lisäksi tuli muutama todella hyvä kaveri, esimerkiksi sveitsiläinen Dominik jonka kanssa olin siellä Patagoniassakin. Hiukan lähempänä asuu turkulainen Mikko, jonka kanssa oltiin tosi hyvin samalla aaltopituudella.
Eilen lähdin yhden aikaan taksilla kohti Retiron bussiasemaa (aivan hirvee viemärinjatke koko paikka täynnä spurguja ja krääsää), josta selvisin ongelmitta 17 tunnin bussimatkan jälkeen Puerto Iguazuun. Saavuin siis 8 aikaan aamulla tänne, ja melkein heti lähdin sitten putouksille paikallisbussilla. Aivan uskomaton näky! Putouksia putouksien perään, joista mahtavimpana "Garganta del diablo" eli "Paholaisen kurkku". Veden jylinä ja pauhu oli sanoinkuvaamatonta - siinä tunsi itsensä pieneksi luonnon edessä. Iguassu-joki, jossa putoukset siis sijaitsevat, toimii Brasilian ja Argentiinan välisenä rajana. Brasilian puoleisessakin kansallispuistossa olisi ollut kuulemma vaivatonta käydä (=ilman liikaa byrokratiaa), mutta koska mulla oli vain yksi päivä aikaa täällä, päätin keskittyä Argentiinan puoleen jossa pääsee lähemmäksi putouksia. Vietin Iguassun Argentiinan puoleisessa kansallispuistossa noin kuusi tuntia, ja koko ajan olin liikenteessä - nämä putoukset eivät siis ole mikään yksi rotko, vaan yli 200 putousta yli 2,7 kilometrin pituisessa "rotkojatkumossa". Yksi matkan tähän astisista kohokohdista, ehdottomasti!
Huomenna lähtee bussi Rioon, yksi unelma taas toteutuu siinä! Seuraavaa blogipäivitystä sitten jossain vaiheessa kun Rio on koettu!
-Pekka
Ps. enhän mää tämmösiä blogeja osaa säätää yhtään niin anteeks suht karsitusta ulkoasusta! Ja votoja tulee sitte veispuukkiin! (Käännös Maxille: Valokuvat lataan Facebookiin. Bonjaatsä?)
