tiistai 18. helmikuuta 2014
Viimeinen lento lähtee jjjust...
Oli muuten kohtuu rankka toi 11 tunnin pätkä Milanosta Honkkariin... Ehkä oon tulossa vanhaks kun ei jaksa enää? Hiki valuu ja energiatasot nollissa. Onneks Cathay Pacificin meininki oli tosi hyvä, hyvää ruokaa ja hyvä valikoima leffoja. Ennen lentoa olin Malpensalla parilla oluella... En tiedä mitä ne italiaanot siihen Negra Azzurriinsa (vai mikä se olikaan) laittaa, mutta 3.5 euron tuoppihintaan kävi aika hyvin ikeniin! Onneks oli vaan 90 min vaihto...
maanantai 17. helmikuuta 2014
Almost ready!
Matkalaukut pakattu, kamera ladattu, musiikit synkattu kännylle, Shanghai LP laukussa, tenttipaperit mukana, osoitemuutos tehty, yuaneita lompakossa, lähtöselvitys tehty....all set!
Tästä vähän musiikkia mun lähdön tunnelmiin... Forssa ei ole todellakaan mulle aavekaupunki ilman mitään vaikka tässä niin lauletaankin, mutta lähdöstä tässä lauleskellaan ja tätä oon kuunnellut tässä viime tunnit. Isoveli – Aavekaupunki
Kuulemisiin!
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Lähdön hetki käsillä
Ja tämmöinen sekasotku on vielä siivottavana...
No, en varmaan ehdikään nukkumaan mutta toisaalta se ei haittaa, koska pommiin nukkumisen mahdollisuus minimoituu.
torstai 13. helmikuuta 2014
Ilmeisesti kohta pitäisi lähteä...
...joten päätin herättää blogin (plokin) henkiin, kun toiveita sen jatkamisesta on kerran ilmennyt. Eipä siinä, olisi se ihan mukavaa ja hyödyllistäkin kirjoittaa vaikka ei olisi ainuttakaan lukijaa, ihan vain omaksi iloksi ja muistoksi.
Haluan jo tässä vaiheessa ilmoittaa kaikille teille rakkaat lukijani, että tiedän tasan tarkkaan passini tämänhetkisen lokaation. Ennen kuin lähden Leppävaarasta, lukitsen sen ketjulla kiinni nilkkaani. Läppärin virtajohdoista en tiedä, nyt pitäis olla olemassa kolme laturia joten hyvällä tuurilla ehkä joku niistä sattuu mukaan. Kameran sidon ovenkahvaan. Vaatteet...noh, vaatteita saa sieltä.
Lähdön tunnelmat on...no, ne nyt on mitä on. Mennään hetki ja päivä kerrallaan. Tällä hetkellä suunnitelma näyttää hyvinkin yksinkertaiselta verrattuna Argentiinan reissuun - sinne ja takas. Välissä tulee Mummi moikkaamaan ja käyrään vähän kiertelemäsä. Tavoitteena olisi myös suorittaa kunnialla ne 24 noppaa, kun en viitsisi jäädä toista kertaa ilman vaihtoapurahan loppuosaa. Niin ja olisihan ne magissöörin laputkin mukava saada ulos. Kurssiohjelmani vaikuttaa tällä hetkellä ihan mukavalta, koulua on näillä näkymin maanantaisin kuusi tuntia, torstaisin ja perjantaisin neljä tuntia. Kursseina oli ainakin Real estate business in China, Organisational behaviour, Project financing & investment ja kolme muuta joita en nyt muista. Kurssit ovat siis neljän pisteen laajuisia, verrattuna Suomen kuuden op:n järjestelmään. Koulu on Tongji School of Economics and Management, yksi Shanghain neljästä huippuyliopistosta ("top4").
Kiinan kieltä osaan kaksi sanaa - xie xie (?) - kiitos. Koneessa voi sitten opetella lisää tärkeitä fraaseja, kuten "mistä voin ostaa riisikeittimen?", "milloin lähtee aamun ensimmäinen metro kämpälle?", "fanitatko Björn Wahlroosia?" ja "missä olen?". Vakavasti puhuen, kielimuuri on varmaan ainoa sellainen tekninen seikka joka vähän jännittää lähdön alla. Muuten uskon kyllä selviäväni ilman mitään kummempia ongelmia, onhan tässä jonkin verran jo reissattu ja nähty. Tietenkin pitää olla valmis ihan erilaiseen kulttuuriin, byrokratiaan ja ilmapiiriin. Viimeistään siellä paikan päällä sen varmasti sitten ymmärtää. Onneksi Shanghai on kuulemma Kiinan kaupungeista länsimaisin, ja lisäksi Kiina taitaa olla yleisissä turvallisuusrankingeissa aika paljon korkeammalla kuin esim. Etelä-Amerikan maat. Silti, varovainen pitää olla, sen tiedostan. Suurkaupunki kuin suurkaupunki, aina pitää olla tutka päällä. Toisaalta, onhan tässä se pahamaineinen Lattari-reissu jo vyöllä mikä karisti osan sinisilmäisyydestä.
Tammi-helmikuussa Helsingissä (mahdollisesti) suorittamani Rising China -kurssi toimi hyvänä preppauksena ja alkulaukauksena lähdölle. Kurssi oli tosi informatiivinen pakkaus ja proffa yksi asiantuntevimmista ja energisimmistä mitä on tullut vastaan. Kurssilla tuli tietoa aika tiukassa ja nopeassa paketissa, mutta siellä oppi silti paljon esim. Kiinan historiasta, Kiinan ja USA:n välisistä suhteista, Kiinan vaikutuksesta maailmanpolitiikkaan ja -talouteen sekä Kiinalaisesta tavasta toimia liike-elämässä. Tenttiin en Helsingissä aivan ehdi, kun se on lähtöviikon keskiviikkona, mutta suoritan sen Aalto-yliopiston designpajassa Shanghaissa eli tuttavallisemmin "Defa:ssa". Kurssin proffa on hyvissä väleissä Defan porukan kanssa ja tentin suorittamisessa siellä ei pitäisi kuulemma olla ongelmaa.
Kämppäasioita ollaan jonkin verran selvitelty Forssalaislähtöisen Niksun kanssa. Hän oli bongannut oman koulunsa Facebook-vaihtariryhmästä italialais-aasialaisen kolmikon joka on myös Shanghaissa vaihdossa helmikuusta heinäkuuhun. Ollaan nyt FB:ssa ja Whatsappissa viesteilty porukalla asumisvaihtoehdoista. Kaksi heistä on jo paikan päällä ja he ovat käyneet katsomassa asuntoja ja lähettäneet niistä kuvia meille. Tilanne on siis sikäli hyvä, että parhaassa tapauksessa saadaan kämppä nopealla aikataululla eikä silti tarvitse maksaa etukäteen mitään ennen kämpän näkemistä. Tosin ainakin yksi mutka on matkassa - Kiinassa vuokrasopimukset tehdään pääosin vähintään vuoden mittaisiksi. Aikaisemminkin voi poistua, mutta siinä tapauksessa menettää takuuvuokran (1kk). Hinnat eivät ihan päätähuimaavia ole, joten jos se takuuvuokra menee niin kyllä sen todennäköisesti kestän. Viiden asuttavat asunnot ovat olleet siinä 12000-16000 yuanin paikkeilla per kuukausi, joka tarkoittaisi viidelle jaettuna noin 300-400€ per naama per kuunkierto. Ainakin kuvien perusteella kaikki vaihtoehdot vaikuttavat hyviltä ja länsimaiset kriteerit täyttäviltä. Asuntotarjonta on suurin keskustassa lähellä pilvenpiirtäjäsektoria, mutta koulu on vähän sivussa keskustasta noin 15 km päässä. Se tarkoittaa metrokoulumatkaa, jonka keston voi todennäköisesti haarukoida sinne 30-60 minuuttiin.
Tämä toimikoon nyt virallisena alkupamauksena jälleen uudelle seikkailulle. Mummille, Papalle ja Siskorakkaille toivon valiumilla höystettyjä lukuhetkiä; Törppöjengille tsemppiä selvitä oluen hinnoista Suomessa; Lapsille aurinkoista ja iloista kevättä; Tumutiimille rentouttavaa viiden kuukauden lomaa pj:n poissaollessa; sekä Forssan Hönöille inspiraatiota kolmoisyhdyssanapeliin. Itselleni toivotan turvallista matkaa ja avointa mieltä.
-Petse
Haluan jo tässä vaiheessa ilmoittaa kaikille teille rakkaat lukijani, että tiedän tasan tarkkaan passini tämänhetkisen lokaation. Ennen kuin lähden Leppävaarasta, lukitsen sen ketjulla kiinni nilkkaani. Läppärin virtajohdoista en tiedä, nyt pitäis olla olemassa kolme laturia joten hyvällä tuurilla ehkä joku niistä sattuu mukaan. Kameran sidon ovenkahvaan. Vaatteet...noh, vaatteita saa sieltä.
Lähdön tunnelmat on...no, ne nyt on mitä on. Mennään hetki ja päivä kerrallaan. Tällä hetkellä suunnitelma näyttää hyvinkin yksinkertaiselta verrattuna Argentiinan reissuun - sinne ja takas. Välissä tulee Mummi moikkaamaan ja käyrään vähän kiertelemäsä. Tavoitteena olisi myös suorittaa kunnialla ne 24 noppaa, kun en viitsisi jäädä toista kertaa ilman vaihtoapurahan loppuosaa. Niin ja olisihan ne magissöörin laputkin mukava saada ulos. Kurssiohjelmani vaikuttaa tällä hetkellä ihan mukavalta, koulua on näillä näkymin maanantaisin kuusi tuntia, torstaisin ja perjantaisin neljä tuntia. Kursseina oli ainakin Real estate business in China, Organisational behaviour, Project financing & investment ja kolme muuta joita en nyt muista. Kurssit ovat siis neljän pisteen laajuisia, verrattuna Suomen kuuden op:n järjestelmään. Koulu on Tongji School of Economics and Management, yksi Shanghain neljästä huippuyliopistosta ("top4").
Kiinan kieltä osaan kaksi sanaa - xie xie (?) - kiitos. Koneessa voi sitten opetella lisää tärkeitä fraaseja, kuten "mistä voin ostaa riisikeittimen?", "milloin lähtee aamun ensimmäinen metro kämpälle?", "fanitatko Björn Wahlroosia?" ja "missä olen?". Vakavasti puhuen, kielimuuri on varmaan ainoa sellainen tekninen seikka joka vähän jännittää lähdön alla. Muuten uskon kyllä selviäväni ilman mitään kummempia ongelmia, onhan tässä jonkin verran jo reissattu ja nähty. Tietenkin pitää olla valmis ihan erilaiseen kulttuuriin, byrokratiaan ja ilmapiiriin. Viimeistään siellä paikan päällä sen varmasti sitten ymmärtää. Onneksi Shanghai on kuulemma Kiinan kaupungeista länsimaisin, ja lisäksi Kiina taitaa olla yleisissä turvallisuusrankingeissa aika paljon korkeammalla kuin esim. Etelä-Amerikan maat. Silti, varovainen pitää olla, sen tiedostan. Suurkaupunki kuin suurkaupunki, aina pitää olla tutka päällä. Toisaalta, onhan tässä se pahamaineinen Lattari-reissu jo vyöllä mikä karisti osan sinisilmäisyydestä.
Tammi-helmikuussa Helsingissä (mahdollisesti) suorittamani Rising China -kurssi toimi hyvänä preppauksena ja alkulaukauksena lähdölle. Kurssi oli tosi informatiivinen pakkaus ja proffa yksi asiantuntevimmista ja energisimmistä mitä on tullut vastaan. Kurssilla tuli tietoa aika tiukassa ja nopeassa paketissa, mutta siellä oppi silti paljon esim. Kiinan historiasta, Kiinan ja USA:n välisistä suhteista, Kiinan vaikutuksesta maailmanpolitiikkaan ja -talouteen sekä Kiinalaisesta tavasta toimia liike-elämässä. Tenttiin en Helsingissä aivan ehdi, kun se on lähtöviikon keskiviikkona, mutta suoritan sen Aalto-yliopiston designpajassa Shanghaissa eli tuttavallisemmin "Defa:ssa". Kurssin proffa on hyvissä väleissä Defan porukan kanssa ja tentin suorittamisessa siellä ei pitäisi kuulemma olla ongelmaa.
Kämppäasioita ollaan jonkin verran selvitelty Forssalaislähtöisen Niksun kanssa. Hän oli bongannut oman koulunsa Facebook-vaihtariryhmästä italialais-aasialaisen kolmikon joka on myös Shanghaissa vaihdossa helmikuusta heinäkuuhun. Ollaan nyt FB:ssa ja Whatsappissa viesteilty porukalla asumisvaihtoehdoista. Kaksi heistä on jo paikan päällä ja he ovat käyneet katsomassa asuntoja ja lähettäneet niistä kuvia meille. Tilanne on siis sikäli hyvä, että parhaassa tapauksessa saadaan kämppä nopealla aikataululla eikä silti tarvitse maksaa etukäteen mitään ennen kämpän näkemistä. Tosin ainakin yksi mutka on matkassa - Kiinassa vuokrasopimukset tehdään pääosin vähintään vuoden mittaisiksi. Aikaisemminkin voi poistua, mutta siinä tapauksessa menettää takuuvuokran (1kk). Hinnat eivät ihan päätähuimaavia ole, joten jos se takuuvuokra menee niin kyllä sen todennäköisesti kestän. Viiden asuttavat asunnot ovat olleet siinä 12000-16000 yuanin paikkeilla per kuukausi, joka tarkoittaisi viidelle jaettuna noin 300-400€ per naama per kuunkierto. Ainakin kuvien perusteella kaikki vaihtoehdot vaikuttavat hyviltä ja länsimaiset kriteerit täyttäviltä. Asuntotarjonta on suurin keskustassa lähellä pilvenpiirtäjäsektoria, mutta koulu on vähän sivussa keskustasta noin 15 km päässä. Se tarkoittaa metrokoulumatkaa, jonka keston voi todennäköisesti haarukoida sinne 30-60 minuuttiin.
Tämä toimikoon nyt virallisena alkupamauksena jälleen uudelle seikkailulle. Mummille, Papalle ja Siskorakkaille toivon valiumilla höystettyjä lukuhetkiä; Törppöjengille tsemppiä selvitä oluen hinnoista Suomessa; Lapsille aurinkoista ja iloista kevättä; Tumutiimille rentouttavaa viiden kuukauden lomaa pj:n poissaollessa; sekä Forssan Hönöille inspiraatiota kolmoisyhdyssanapeliin. Itselleni toivotan turvallista matkaa ja avointa mieltä.
-Petse
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
El Finale
Hyvää päivää!
Ja tällä erää viimeistä kertaa blogin merkeissä. Vähiin käy ennenkuin loppuu, ja tämäkin retki on nyt kolmea päivää vaille valmis. Olen nyt Bogotassa, palasin juuri hetki sitten Karibian rannikolta. Huomenna ajattelin päivittää vähän vaatekaappia, niin en näytä sit ihan kerjäläiseltä kun palaan... Bogotassa kuitenkin tosi hyvät (ja halvat) ostosmahdollisuudet! Torstaiaamuna lähtee kone El Doradon kentältä klo 8.30 paikallista aikaa eli 15.30 Suomen aikaa. Välilaskut Caracasissa ja Pariisissa, ja Helsinki-Vantaalla mun pitäis olla siis perjantaina kello 16.15 perjantaina.
Tuolla Karibianmeren rannikolla en paljoa muuta tehnyt rannalla makaamisen, syömisen ja nukkumisen lisäks. Santa Marta on yksi Kolumbian suosituimpia rantalomakohteita, ja siellä kyllä riittää vaihtoehtoja koskemattomista luonnonrannoista kansoitettuihin turistirantoihin. Aurinkoa ja uimista kuitenkin riitti ja se on pääasia. Rusketustakin sain jonkun verran, katsotaan ehtiikö se karisemaan pois ennen kuin ehdin Suomeen... :) Kolumbia oli hieno paikka lopettaa; kauniita maisemia, lämpöä ennen kylmään Suomeen paluuta ja ystävällisiä ihmisiä.
Tää seikkailu on ollut mieletön ja olen kokenut niin paljon mahtavia asioita. Pitää olla kiitollinen! Machu Picchu, Karibianmeri, Death Road ja Rion uusivuosi jäivät parhaimpina kokemuksina mieleen, mutta kaikki on ollut loistavaa. Lisäksi olen matkustanut yli 400 tuntia busseissa, ottanut lukemattomia taksikyytejä, nukkunut 34 eri hostellissa, syönyt marsua ja mitä kaikkea! Yksityiskohtaisempia tarinoita sitten Suomessa. Nyt toivotaan vielä että sen verran on lykkyä että tullaan ehjänä kotiinkin, tähän mennessä kaikki mennyt kuitenkin hyvin.
Blogi kuittaa, over and out!
Nähdään pian!
-Pekka
Ja tällä erää viimeistä kertaa blogin merkeissä. Vähiin käy ennenkuin loppuu, ja tämäkin retki on nyt kolmea päivää vaille valmis. Olen nyt Bogotassa, palasin juuri hetki sitten Karibian rannikolta. Huomenna ajattelin päivittää vähän vaatekaappia, niin en näytä sit ihan kerjäläiseltä kun palaan... Bogotassa kuitenkin tosi hyvät (ja halvat) ostosmahdollisuudet! Torstaiaamuna lähtee kone El Doradon kentältä klo 8.30 paikallista aikaa eli 15.30 Suomen aikaa. Välilaskut Caracasissa ja Pariisissa, ja Helsinki-Vantaalla mun pitäis olla siis perjantaina kello 16.15 perjantaina.
Tuolla Karibianmeren rannikolla en paljoa muuta tehnyt rannalla makaamisen, syömisen ja nukkumisen lisäks. Santa Marta on yksi Kolumbian suosituimpia rantalomakohteita, ja siellä kyllä riittää vaihtoehtoja koskemattomista luonnonrannoista kansoitettuihin turistirantoihin. Aurinkoa ja uimista kuitenkin riitti ja se on pääasia. Rusketustakin sain jonkun verran, katsotaan ehtiikö se karisemaan pois ennen kuin ehdin Suomeen... :) Kolumbia oli hieno paikka lopettaa; kauniita maisemia, lämpöä ennen kylmään Suomeen paluuta ja ystävällisiä ihmisiä.
Tää seikkailu on ollut mieletön ja olen kokenut niin paljon mahtavia asioita. Pitää olla kiitollinen! Machu Picchu, Karibianmeri, Death Road ja Rion uusivuosi jäivät parhaimpina kokemuksina mieleen, mutta kaikki on ollut loistavaa. Lisäksi olen matkustanut yli 400 tuntia busseissa, ottanut lukemattomia taksikyytejä, nukkunut 34 eri hostellissa, syönyt marsua ja mitä kaikkea! Yksityiskohtaisempia tarinoita sitten Suomessa. Nyt toivotaan vielä että sen verran on lykkyä että tullaan ehjänä kotiinkin, tähän mennessä kaikki mennyt kuitenkin hyvin.
Blogi kuittaa, over and out!
Nähdään pian!
-Pekka
lauantai 25. helmikuuta 2012
tiistai 21. helmikuuta 2012
¡Hola Señores!
Jaaha. Reissu alkaa oleen lopussa, mutta ei ainakaan huonoimpaan paikkaan tarvitse lopettaa. Tulin juuri Cartagenaan, Kolumbian pohjoisosaan Karibianmeren rannalle. Lämpöä on jotain 35 astetta...aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, palmut huojuvat ja salsa soi. Monta kilometriä biitsiä aivan kivenheiton päässä ja kaupunki on muutenkin tosi kaunis, siirtomaa-vallan aikaisine rakennuksineen.
Pienelläkin kokemuksellani voin sanoa että Kolumbia on aivan järjettömän siisti maa ja sitä myöden myös noin tuhat kertaa mainettaan parempi. Ihmiset ovat tosi ystävällisiä, ehkä kaikista ystävällisimpiä kaikista maista missä oon ollut. Osa siitä on tietysti myös sitä että he haluavat vanhan maineensa pois ja kohtelevat ulkomaalaisia erityisen hyvin. Hintataso ei ole lattareiden standardeilla mikään halpa, mutta eipähän täällä enää paljoa tarvitse törsätä.
Bogotakin oli tosi hieno, mutta onneksi viimeinen iso kaupunki...alkaa oleen kiintiö täynnä. Paljon siistimpi paikka kuin esim. Santiago tai Lima. Kadulla oli meininkiä ja kaupungista huokui sellainen oma identiteetti, sellainen mikä B.Airesillakin oli. Paljon katutaiteilijoita, kauppoja, kahviloita, kaunista arkkitehtuuria ja tyylikkäitä ihmisiä.
Nyt tosiaan täällä Jamaikameiningeissä, voi ottaa vähän rennommin täällä rannikolla ja olla vaan, maata rannalla ja hengata.
See you soon!! :)
Pienelläkin kokemuksellani voin sanoa että Kolumbia on aivan järjettömän siisti maa ja sitä myöden myös noin tuhat kertaa mainettaan parempi. Ihmiset ovat tosi ystävällisiä, ehkä kaikista ystävällisimpiä kaikista maista missä oon ollut. Osa siitä on tietysti myös sitä että he haluavat vanhan maineensa pois ja kohtelevat ulkomaalaisia erityisen hyvin. Hintataso ei ole lattareiden standardeilla mikään halpa, mutta eipähän täällä enää paljoa tarvitse törsätä.
Bogotakin oli tosi hieno, mutta onneksi viimeinen iso kaupunki...alkaa oleen kiintiö täynnä. Paljon siistimpi paikka kuin esim. Santiago tai Lima. Kadulla oli meininkiä ja kaupungista huokui sellainen oma identiteetti, sellainen mikä B.Airesillakin oli. Paljon katutaiteilijoita, kauppoja, kahviloita, kaunista arkkitehtuuria ja tyylikkäitä ihmisiä.
Nyt tosiaan täällä Jamaikameiningeissä, voi ottaa vähän rennommin täällä rannikolla ja olla vaan, maata rannalla ja hengata.
See you soon!! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)