...joten päätin herättää blogin (plokin) henkiin, kun toiveita sen jatkamisesta on kerran ilmennyt. Eipä siinä, olisi se ihan mukavaa ja hyödyllistäkin kirjoittaa vaikka ei olisi ainuttakaan lukijaa, ihan vain omaksi iloksi ja muistoksi.
Haluan jo tässä vaiheessa ilmoittaa kaikille teille rakkaat lukijani, että tiedän tasan tarkkaan passini tämänhetkisen lokaation. Ennen kuin lähden Leppävaarasta, lukitsen sen ketjulla kiinni nilkkaani. Läppärin virtajohdoista en tiedä, nyt pitäis olla olemassa kolme laturia joten hyvällä tuurilla ehkä joku niistä sattuu mukaan. Kameran sidon ovenkahvaan. Vaatteet...noh, vaatteita saa sieltä.
Lähdön tunnelmat on...no, ne nyt on mitä on. Mennään hetki ja päivä kerrallaan. Tällä hetkellä suunnitelma näyttää hyvinkin yksinkertaiselta verrattuna Argentiinan reissuun - sinne ja takas. Välissä tulee Mummi moikkaamaan ja käyrään vähän kiertelemäsä. Tavoitteena olisi myös suorittaa kunnialla ne 24 noppaa, kun en viitsisi jäädä toista kertaa ilman vaihtoapurahan loppuosaa. Niin ja olisihan ne magissöörin laputkin mukava saada ulos. Kurssiohjelmani vaikuttaa tällä hetkellä ihan mukavalta, koulua on näillä näkymin maanantaisin kuusi tuntia, torstaisin ja perjantaisin neljä tuntia. Kursseina oli ainakin Real estate business in China, Organisational behaviour, Project financing & investment ja kolme muuta joita en nyt muista. Kurssit ovat siis neljän pisteen laajuisia, verrattuna Suomen kuuden op:n järjestelmään. Koulu on Tongji School of Economics and Management, yksi Shanghain neljästä huippuyliopistosta ("top4").
Kiinan kieltä osaan kaksi sanaa - xie xie (?) - kiitos. Koneessa voi sitten opetella lisää tärkeitä fraaseja, kuten "mistä voin ostaa riisikeittimen?", "milloin lähtee aamun ensimmäinen metro kämpälle?", "fanitatko Björn Wahlroosia?" ja "missä olen?". Vakavasti puhuen, kielimuuri on varmaan ainoa sellainen tekninen seikka joka vähän jännittää lähdön alla. Muuten uskon kyllä selviäväni ilman mitään kummempia ongelmia, onhan tässä jonkin verran jo reissattu ja nähty. Tietenkin pitää olla valmis ihan erilaiseen kulttuuriin, byrokratiaan ja ilmapiiriin. Viimeistään siellä paikan päällä sen varmasti sitten ymmärtää. Onneksi Shanghai on kuulemma Kiinan kaupungeista länsimaisin, ja lisäksi Kiina taitaa olla yleisissä turvallisuusrankingeissa aika paljon korkeammalla kuin esim. Etelä-Amerikan maat. Silti, varovainen pitää olla, sen tiedostan. Suurkaupunki kuin suurkaupunki, aina pitää olla tutka päällä. Toisaalta, onhan tässä se pahamaineinen Lattari-reissu jo vyöllä mikä karisti osan sinisilmäisyydestä.
Tammi-helmikuussa Helsingissä (mahdollisesti) suorittamani Rising China -kurssi toimi hyvänä preppauksena ja alkulaukauksena lähdölle. Kurssi oli tosi informatiivinen pakkaus ja proffa yksi asiantuntevimmista ja energisimmistä mitä on tullut vastaan. Kurssilla tuli tietoa aika tiukassa ja nopeassa paketissa, mutta siellä oppi silti paljon esim. Kiinan historiasta, Kiinan ja USA:n välisistä suhteista, Kiinan vaikutuksesta maailmanpolitiikkaan ja -talouteen sekä Kiinalaisesta tavasta toimia liike-elämässä. Tenttiin en Helsingissä aivan ehdi, kun se on lähtöviikon keskiviikkona, mutta suoritan sen Aalto-yliopiston designpajassa Shanghaissa eli tuttavallisemmin "Defa:ssa". Kurssin proffa on hyvissä väleissä Defan porukan kanssa ja tentin suorittamisessa siellä ei pitäisi kuulemma olla ongelmaa.
Kämppäasioita ollaan jonkin verran selvitelty Forssalaislähtöisen Niksun kanssa. Hän oli bongannut oman koulunsa Facebook-vaihtariryhmästä italialais-aasialaisen kolmikon joka on myös Shanghaissa vaihdossa helmikuusta heinäkuuhun. Ollaan nyt FB:ssa ja Whatsappissa viesteilty porukalla asumisvaihtoehdoista. Kaksi heistä on jo paikan päällä ja he ovat käyneet katsomassa asuntoja ja lähettäneet niistä kuvia meille. Tilanne on siis sikäli hyvä, että parhaassa tapauksessa saadaan kämppä nopealla aikataululla eikä silti tarvitse maksaa etukäteen mitään ennen kämpän näkemistä. Tosin ainakin yksi mutka on matkassa - Kiinassa vuokrasopimukset tehdään pääosin vähintään vuoden mittaisiksi. Aikaisemminkin voi poistua, mutta siinä tapauksessa menettää takuuvuokran (1kk). Hinnat eivät ihan päätähuimaavia ole, joten jos se takuuvuokra menee niin kyllä sen todennäköisesti kestän. Viiden asuttavat asunnot ovat olleet siinä 12000-16000 yuanin paikkeilla per kuukausi, joka tarkoittaisi viidelle jaettuna noin 300-400€ per naama per kuunkierto. Ainakin kuvien perusteella kaikki vaihtoehdot vaikuttavat hyviltä ja länsimaiset kriteerit täyttäviltä. Asuntotarjonta on suurin keskustassa lähellä pilvenpiirtäjäsektoria, mutta koulu on vähän sivussa keskustasta noin 15 km päässä. Se tarkoittaa metrokoulumatkaa, jonka keston voi todennäköisesti haarukoida sinne 30-60 minuuttiin.
Tämä toimikoon nyt virallisena alkupamauksena jälleen uudelle seikkailulle. Mummille, Papalle ja Siskorakkaille toivon valiumilla höystettyjä lukuhetkiä; Törppöjengille tsemppiä selvitä oluen hinnoista Suomessa; Lapsille aurinkoista ja iloista kevättä; Tumutiimille rentouttavaa viiden kuukauden lomaa pj:n poissaollessa; sekä Forssan Hönöille inspiraatiota kolmoisyhdyssanapeliin. Itselleni toivotan turvallista matkaa ja avointa mieltä.
-Petse
Haluan jo tässä vaiheessa ilmoittaa kaikille teille rakkaat lukijani, että tiedän tasan tarkkaan passini tämänhetkisen lokaation. Ennen kuin lähden Leppävaarasta, lukitsen sen ketjulla kiinni nilkkaani. Läppärin virtajohdoista en tiedä, nyt pitäis olla olemassa kolme laturia joten hyvällä tuurilla ehkä joku niistä sattuu mukaan. Kameran sidon ovenkahvaan. Vaatteet...noh, vaatteita saa sieltä.
Lähdön tunnelmat on...no, ne nyt on mitä on. Mennään hetki ja päivä kerrallaan. Tällä hetkellä suunnitelma näyttää hyvinkin yksinkertaiselta verrattuna Argentiinan reissuun - sinne ja takas. Välissä tulee Mummi moikkaamaan ja käyrään vähän kiertelemäsä. Tavoitteena olisi myös suorittaa kunnialla ne 24 noppaa, kun en viitsisi jäädä toista kertaa ilman vaihtoapurahan loppuosaa. Niin ja olisihan ne magissöörin laputkin mukava saada ulos. Kurssiohjelmani vaikuttaa tällä hetkellä ihan mukavalta, koulua on näillä näkymin maanantaisin kuusi tuntia, torstaisin ja perjantaisin neljä tuntia. Kursseina oli ainakin Real estate business in China, Organisational behaviour, Project financing & investment ja kolme muuta joita en nyt muista. Kurssit ovat siis neljän pisteen laajuisia, verrattuna Suomen kuuden op:n järjestelmään. Koulu on Tongji School of Economics and Management, yksi Shanghain neljästä huippuyliopistosta ("top4").
Kiinan kieltä osaan kaksi sanaa - xie xie (?) - kiitos. Koneessa voi sitten opetella lisää tärkeitä fraaseja, kuten "mistä voin ostaa riisikeittimen?", "milloin lähtee aamun ensimmäinen metro kämpälle?", "fanitatko Björn Wahlroosia?" ja "missä olen?". Vakavasti puhuen, kielimuuri on varmaan ainoa sellainen tekninen seikka joka vähän jännittää lähdön alla. Muuten uskon kyllä selviäväni ilman mitään kummempia ongelmia, onhan tässä jonkin verran jo reissattu ja nähty. Tietenkin pitää olla valmis ihan erilaiseen kulttuuriin, byrokratiaan ja ilmapiiriin. Viimeistään siellä paikan päällä sen varmasti sitten ymmärtää. Onneksi Shanghai on kuulemma Kiinan kaupungeista länsimaisin, ja lisäksi Kiina taitaa olla yleisissä turvallisuusrankingeissa aika paljon korkeammalla kuin esim. Etelä-Amerikan maat. Silti, varovainen pitää olla, sen tiedostan. Suurkaupunki kuin suurkaupunki, aina pitää olla tutka päällä. Toisaalta, onhan tässä se pahamaineinen Lattari-reissu jo vyöllä mikä karisti osan sinisilmäisyydestä.
Tammi-helmikuussa Helsingissä (mahdollisesti) suorittamani Rising China -kurssi toimi hyvänä preppauksena ja alkulaukauksena lähdölle. Kurssi oli tosi informatiivinen pakkaus ja proffa yksi asiantuntevimmista ja energisimmistä mitä on tullut vastaan. Kurssilla tuli tietoa aika tiukassa ja nopeassa paketissa, mutta siellä oppi silti paljon esim. Kiinan historiasta, Kiinan ja USA:n välisistä suhteista, Kiinan vaikutuksesta maailmanpolitiikkaan ja -talouteen sekä Kiinalaisesta tavasta toimia liike-elämässä. Tenttiin en Helsingissä aivan ehdi, kun se on lähtöviikon keskiviikkona, mutta suoritan sen Aalto-yliopiston designpajassa Shanghaissa eli tuttavallisemmin "Defa:ssa". Kurssin proffa on hyvissä väleissä Defan porukan kanssa ja tentin suorittamisessa siellä ei pitäisi kuulemma olla ongelmaa.
Kämppäasioita ollaan jonkin verran selvitelty Forssalaislähtöisen Niksun kanssa. Hän oli bongannut oman koulunsa Facebook-vaihtariryhmästä italialais-aasialaisen kolmikon joka on myös Shanghaissa vaihdossa helmikuusta heinäkuuhun. Ollaan nyt FB:ssa ja Whatsappissa viesteilty porukalla asumisvaihtoehdoista. Kaksi heistä on jo paikan päällä ja he ovat käyneet katsomassa asuntoja ja lähettäneet niistä kuvia meille. Tilanne on siis sikäli hyvä, että parhaassa tapauksessa saadaan kämppä nopealla aikataululla eikä silti tarvitse maksaa etukäteen mitään ennen kämpän näkemistä. Tosin ainakin yksi mutka on matkassa - Kiinassa vuokrasopimukset tehdään pääosin vähintään vuoden mittaisiksi. Aikaisemminkin voi poistua, mutta siinä tapauksessa menettää takuuvuokran (1kk). Hinnat eivät ihan päätähuimaavia ole, joten jos se takuuvuokra menee niin kyllä sen todennäköisesti kestän. Viiden asuttavat asunnot ovat olleet siinä 12000-16000 yuanin paikkeilla per kuukausi, joka tarkoittaisi viidelle jaettuna noin 300-400€ per naama per kuunkierto. Ainakin kuvien perusteella kaikki vaihtoehdot vaikuttavat hyviltä ja länsimaiset kriteerit täyttäviltä. Asuntotarjonta on suurin keskustassa lähellä pilvenpiirtäjäsektoria, mutta koulu on vähän sivussa keskustasta noin 15 km päässä. Se tarkoittaa metrokoulumatkaa, jonka keston voi todennäköisesti haarukoida sinne 30-60 minuuttiin.
Tämä toimikoon nyt virallisena alkupamauksena jälleen uudelle seikkailulle. Mummille, Papalle ja Siskorakkaille toivon valiumilla höystettyjä lukuhetkiä; Törppöjengille tsemppiä selvitä oluen hinnoista Suomessa; Lapsille aurinkoista ja iloista kevättä; Tumutiimille rentouttavaa viiden kuukauden lomaa pj:n poissaollessa; sekä Forssan Hönöille inspiraatiota kolmoisyhdyssanapeliin. Itselleni toivotan turvallista matkaa ja avointa mieltä.
-Petse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti